Huittulassa harjun laella - Harjunmajan elämää

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, on Harjunmajan isännän juuret vankasti Huittulan kylässä. Kalastaja-isoisä Lamberg, kun asettui aikoinaan Sääksmäelle, Pappilanlahden rantamille ja perheenjäseniä asuu edelleen samoilla seuduilla. Isännän synnyintalo löytyy vanhan Rauhalan kentän kupeesta. Sen verran on emännässäkin sääksmäkeläisyyttä, että Viranmaan Liedontiellä, Putkinotkossa, suvun kesäpaikassa on ristiäset, rippijuhlat, häät ja suvun vanhimpien hautajaiset eletty. Ja elätään edelleen. Putkinotko- nimen Antti-pappa antoi paikalle jo vuosikymmeniä sitten. Ja kyllähän Putkinotkosta Joel Lehtosen Putkinotko-teos löytyykin. Tällä hetkellä tuntuu jopa hieman häkellyttävältä, että nyt me, Harjunmajan isäntä ja sen emäntä, olemme asettumassa aivan samoille nurkille ja kulmille, jossa Joel Lehtonen, Kiiliän alapytingissä, viimeisteli kyseisen klassikkoteoksen. Kiiliän alapytinkiä vain enää ole. Osallistuimme eilen Sääksmäen kirjastossa järjestettyyn Huittulan kylän vaiheet ja kulttu

Mökin nurkissa paukkuu pakkanen, takassa ritisee tuli. Istuskelemme kamarissa ja suunnittelemme tulevaa... Minkälaiset keittiökaapit? Entä lattia? Mitenkäs seinät...pysytäänkö paperitapeteissa vai jotain muuta...? Välillä saattaa isännän ja sen emännän sisustusnäkemykset hieman poiketa toisistaan, mutta eiköhän me sopuun päästä - ja kompromissejahan täytyy aina elämässä tehdä. Varsinkin parisuhteessa, jotta sopu säilyy. Talvensydämessä on myös aikaa uppoutua hieman menneeseen. Tilasimme http://www.salakirjat.net/search/?q=Rapola  läjän kirjoja, joissa on tutkimuksia ja paaaaljon tietoa niin Sääksmäen alueen kasvistosta, maisemista kuin paikannimistä. Etenkin Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella on ollut mielenkiintoinen. Sääksmäen vanhat paikannimet - kirjasta löytyi myös tietoa isännän omasta historiasta, kun kalastaja-isoisä Laatokan Karjalasta on rantautunut Sääksmäelle. On suunnattoman kiehtovaa etsiä tietoa niin Huittulasta, kuin koko Sääksmäestä. Ja onneksi tietoa on tä

Yksi asia on jo ensimmäisten kuukausien aikana käynyt selväksi, tuli, tavalla jos toisella, on oleellinen osa Harjunmajan elämää. Vuosia lähes käyttämättömänä olleen tulisijat kävi nokisutari tarkistamassa. Ensin hieman jännitti, minkälaisen "tuomion" tulisijat saavat, mutta kaikki tuntui olevan siltä osin kunnossa, että tulet sytytettiin ja oi sitä ihanuutta :-D Mökin lämmityksen lisäksi on tässä tullut jo monet makkarat paistettua! Ennen sutaria isäntä itse kävi kurkkaamassa piippuun ja ottamassa mittoja piipunsuojaa varten.     Myös ulkona löytyy tuli monessa muodossa. Makkaran ystävinä, oli pihamaalle heti kehiteltävä grilli. Sellaisen isäntä rakensi liiteristä löytyneestä vanhasta vesivaraajasta. Ja pitäähän meillä olla makkaravahtikin mukana. Kuvassa Kiiliän kovin kingi  - venäjäntoy Pepi (1,9 kg).     Pitkin pihapiiriä löytyy myös erilaisia lyhtyjä. Ne luovat tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Voiko lyhtyjä olla liikaa?! Riippuu kai keneltä kysyy...