Siirry pääsisältöön

Ilo oppia tuntemaan historiaa

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, on Harjunmajan isännän juuret vankasti Huittulan kylässä. Kalastaja-isoisä Lamberg, kun asettui aikoinaan Sääksmäelle, Pappilanlahden rantamille ja perheenjäseniä asuu edelleen samoilla seuduilla. Isännän synnyintalo löytyy vanhan Rauhalan kentän kupeesta.

Sen verran on emännässäkin sääksmäkeläisyyttä, että Viranmaan Liedontiellä, Putkinotkossa, suvun kesäpaikassa on ristiäset, rippijuhlat, häät ja suvun vanhimpien hautajaiset eletty. Ja elätään edelleen. Putkinotko- nimen Antti-pappa antoi paikalle jo vuosikymmeniä sitten. Ja kyllähän Putkinotkosta Joel Lehtosen Putkinotko-teos löytyykin.

Tällä hetkellä tuntuu jopa hieman häkellyttävältä, että nyt me, Harjunmajan isäntä ja sen emäntä, olemme asettumassa aivan samoille nurkille ja kulmille, jossa Joel Lehtonen, Kiiliän alapytingissä, viimeisteli kyseisen klassikkoteoksen. Kiiliän alapytinkiä vain enää ole.

Osallistuimme eilen Sääksmäen kirjastossa järjestettyyn Huittulan kylän vaiheet ja kulttuurin kukoistuskausi - iltaan. Ääriään myöten täydessä kirjastossa FM, opas, oman kylän likka, Riitta Rautanen johdatteli kuulijat upeasti Huittulan historiaan. Yleisö selkeästi nautti esityksestä, niin mekin. Saimme paljon arvokasta tietoa ja esityksen päätteeksi Rautanen näytti myös sarjan vanhoja valokuvia Valkeakosken kameraseura 74:n Huittula-näyttelystä vuodelta 1981.

Kuvien joukossa oli myös alla oleva Pekka Roulamon ottama kuva Allin vankkurit. Vankkureista pari rengasta ja muutama puuosa on edelleen tallessa.

On ilo oppia tuntemaan Huittulan historiaa, sen ihmisiä ja tapahtumia ja sitä, kuinka moninaista elämää Huittulassa on eletty satoja, jopa tuhansia vuosia sitten.

Matkamme Harjunmajassa on vasta alussa, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu vahvasti siltä, että tälle matkalle meidän piti lähteä.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin meni pandemiavuosi, mutta Harjunmajassa elo on varsin turvallista!

 Mitä tehtiin Harjunmajassa erityisen paljon vuonna 2020... Etätöitä! Kyllä, emäntä sekä opiskeli että teki etätöitä Harjunmajan turvallisella karanteeni alueella niin kesällä kuin syksyllä.  Toki tehtiin myös paljon muuta, esimerkiksi yrttien kasvatusta. Emäntä ihan itse, omin pikkukätösin näppärästi nikkaroi kierrätysmateriaaleista > kuormalava, vanhoja ikkunoita, vanha hyllyn pätkä ja purkulautaa.... yrttilaatikon. Laatikossa kasvoi rosmariinia, oliiviyrttiä ja basilikaa. Viereisessä yrttilaatikossa kasvoi ruohosipuli, lipstikka ja huikea suklaaminttu.  Suklaaminttu kasvoi niin upeasti, että sitä saatiin kerätä useampi sato kesän ja syksyn aikana.  Basilika kasvatettiin itse siemenestä, mutta muut yrtit ostettiin Valkeakosken torilta forssalaiselta taimimyyjältä, jolta jo edellisenä vuotena oltiin ostettu hyvälaatuisia taimia.  Laatikoiden vierestä löytyy vielä maasta mäkimeiramia sekä sitruunamelissaa.  Kaikista näistä yrteistä ollaan nyt talven keskellä saatu nauttia ihania yrt

Ny se o valmis! Tulkoon tuiskut ja tuulet, sateet tai porottavat auringon säteet!

Jaa, että mikä on valmis?! No Harjunmajan uusi uljas katto - tai, korjattakoon sen verran, että katto on kyllä muilta osin sama, kuin ennenkin, mutta siinä on uudet komeat kattotiilet ja tietysti ajanmukaiset rännit. Mutta on se sitten komee!! Ja kun Kattokeskus sitten viimein pääsi ihan pihaan saakka, niin homma kävi kyllä sukkelasti. Ei jäänyt isännälle paljon muuta hommaa, kuin olla vahdissa, että homma sujuu - ja sujuihan se. Mutta ensin hetki taaksepäin - tälläinen näkymähän meillä oli syyskuussa 2015. Eipä tuosta paljon sammalainen katto näy, mutta ei näy paljoa koko mökistäkään. :-) Kun sitten kattofirman poijaat saapuivat, olikin edessä pieni, yhden koivun kokoinen, ongelma. Eipä tuosta isolla kuorma-autolla sitten mennäkään. Ammattimieshän siihen apuun tarvittiin, kun sattui puu olemaan sitten vielä sähkölinjojen välissä. Mutta tunti ja puu oli kaadettu! Loistavaa työtä kerrassaan! Sitten alkoikin itse katon entraus. Isäntä itsehän oli jo aikaisemmin purkanut

Onhan ollut vuosi...

Todella, hävettää, kun katsoo Harjunmajan blogin päivitys"ahkeruutta" - lähes vuosi päässyt viilettämään ohi aivan huomaamatta. No, onhan meillä paljon tapahtunut -vuoden sisällä ollaan remotoitu yksi kaupunki asunto, muutettu  ja avattu kahvila - äkkiäkös siinä vuosi hurahtaa! Emäntä piti myös varsin Sääksmäki aiheisen näyttelyn Valkeakosken kaupunginkirjastossa - Mikko Carlstedt 125v. Näyttelyssä oli Mikko C:n teoksia pääosin Sääksmäen Huittulan maisemista ja Harjunmajan emäntä kirjoitti niihin runotekstit. Oli ilo saada toteuttaa tuo näyttely. Taas tuli huittulalaisuuteen uutta näkökulmaa. Harjunmajassa on vietetty aikaa välillä enemmän, välillä vain piipahtaen. Kesäksi isäntä rakensi etelärinteeseen upean terassin, jonne tehtiin kierrätysmaterialeista = kuormalavoista oleskelunurkka. Tukeva ruokailuryhmä löydettiin kotimaiselta Tammiston puulta, kyllä on ollut hyvä valinta! Grillikausi avattiin jo huhtikuun alussa ja meillä on tapana Harjunmajassa nauttia ulkoruokin