keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Ilo oppia tuntemaan historiaa

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, on Harjunmajan isännän juuret vankasti Huittulan kylässä. Kalastaja-isoisä Lamberg, kun asettui aikoinaan Sääksmäelle, Pappilanlahden rantamille ja perheenjäseniä asuu edelleen samoilla seuduilla. Isännän synnyintalo löytyy vanhan Rauhalan kentän kupeesta.

Sen verran on emännässäkin sääksmäkeläisyyttä, että Viranmaan Liedontiellä, Putkinotkossa, suvun kesäpaikassa on ristiäset, rippijuhlat, häät ja suvun vanhimpien hautajaiset eletty. Ja elätään edelleen. Putkinotko- nimen Antti-pappa antoi paikalle jo vuosikymmeniä sitten. Ja kyllähän Putkinotkosta Joel Lehtosen Putkinotko-teos löytyykin.

Tällä hetkellä tuntuu jopa hieman häkellyttävältä, että nyt me, Harjunmajan isäntä ja sen emäntä, olemme asettumassa aivan samoille nurkille ja kulmille, jossa Joel Lehtonen, Kiiliän alapytingissä, viimeisteli kyseisen klassikkoteoksen. Kiiliän alapytinkiä vain enää ole.

Osallistuimme eilen Sääksmäen kirjastossa järjestettyyn Huittulan kylän vaiheet ja kulttuurin kukoistuskausi - iltaan. Ääriään myöten täydessä kirjastossa FM, opas, oman kylän likka, Riitta Rautanen johdatteli kuulijat upeasti Huittulan historiaan. Yleisö selkeästi nautti esityksestä, niin mekin. Saimme paljon arvokasta tietoa ja esityksen päätteeksi Rautanen näytti myös sarjan vanhoja valokuvia Valkeakosken kameraseura 74:n Huittula-näyttelystä vuodelta 1981.

Kuvien joukossa oli myös alla oleva Pekka Roulamon ottama kuva Allin vankkurit. Vankkureista pari rengasta ja muutama puuosa on edelleen tallessa.

On ilo oppia tuntemaan Huittulan historiaa, sen ihmisiä ja tapahtumia ja sitä, kuinka moninaista elämää Huittulassa on eletty satoja, jopa tuhansia vuosia sitten.

Matkamme Harjunmajassa on vasta alussa, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu vahvasti siltä, että tälle matkalle meidän piti lähteä.







tiistai 19. tammikuuta 2016

Talven sydämessä uppoudutaan menneeseen

Mökin nurkissa paukkuu pakkanen, takassa ritisee tuli. Istuskelemme kamarissa ja suunnittelemme tulevaa... Minkälaiset keittiökaapit? Entä lattia? Mitenkäs seinät...pysytäänkö paperitapeteissa vai jotain muuta...?
Välillä saattaa isännän ja sen emännän sisustusnäkemykset hieman poiketa toisistaan, mutta eiköhän me sopuun päästä - ja kompromissejahan täytyy aina elämässä tehdä. Varsinkin parisuhteessa, jotta sopu säilyy.

Talvensydämessä on myös aikaa uppoutua hieman menneeseen.
Tilasimme http://www.salakirjat.net/search/?q=Rapola läjän kirjoja, joissa on tutkimuksia ja paaaaljon tietoa niin Sääksmäen alueen kasvistosta, maisemista kuin paikannimistä.

Etenkin Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella on ollut mielenkiintoinen. Sääksmäen vanhat paikannimet - kirjasta löytyi myös tietoa isännän omasta historiasta, kun kalastaja-isoisä Laatokan Karjalasta on rantautunut Sääksmäelle.
On suunnattoman kiehtovaa etsiä tietoa niin Huittulasta, kuin koko Sääksmäestä. Ja onneksi tietoa on tänä päivänä paljon saatavilla. Välillä iho menee ihan kananlihalle siitä ajatuksessa, kuinka valtava historia jalkojemme alla on.
Nyt janoan tietoa siitä, mitä Harjunmajan tontilla on ollut aikana muutama sata vuotta taaksepäin. Joku talo näillä nurkilla ollut. Retki kotiseutuarkiston syövereihin on edessä.

 
 
 

Kuvassa näkyvä haapalyhty on ollut yksi suosikkihankinta Kalamarkkinoilta.
 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Tunnelmaa ja lämpöä

Yksi asia on jo ensimmäisten kuukausien aikana käynyt selväksi, tuli, tavalla jos toisella, on oleellinen osa Harjunmajan elämää.
Vuosia lähes käyttämättömänä olleen tulisijat kävi nokisutari tarkistamassa. Ensin hieman jännitti, minkälaisen "tuomion" tulisijat saavat, mutta kaikki tuntui olevan siltä osin kunnossa, että tulet sytytettiin ja oi sitä ihanuutta :-D Mökin lämmityksen lisäksi on tässä tullut jo monet makkarat paistettua!

Ennen sutaria isäntä itse kävi kurkkaamassa piippuun ja ottamassa mittoja piipunsuojaa varten.

 

 
Myös ulkona löytyy tuli monessa muodossa. Makkaran ystävinä, oli pihamaalle heti kehiteltävä grilli. Sellaisen isäntä rakensi liiteristä löytyneestä vanhasta vesivaraajasta. Ja pitäähän meillä olla makkaravahtikin mukana. Kuvassa Kiiliän kovin kingi  - venäjäntoy Pepi (1,9 kg).
 
 
Pitkin pihapiiriä löytyy myös erilaisia lyhtyjä. Ne luovat tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Voiko lyhtyjä olla liikaa?! Riippuu kai keneltä kysyy...
 



 
Isäntä se on elementissään, kun saa raittiissa ilmassa teuroa risusavotassa. Välillä toki kaffepaussi on pidettävä.
 

Ensimmäisenä jouluna laitettiin heti myös ikkunaan kynttelikkö luomaan joulun tunnelmaa. Toki joulua ei vielä tänä vuonna Kiiliänmäessä vietetty, mutta ensi joulua jo odotetaan... josko se vietettäisiin Harjunmajan hiljaisuudessa.


Huittulan harjun korkeimmalta kohdalta näkee kauas. Kun lehdet ovat pudonneet puista, voi nähdä järven ja matkata tuulen mukana ajassa kauas kaukaisuuteen, menneisyyteen, jossa Huittulan kylä eli satoja vuosia sitten. Ja nyt me olemme tässä, näissä maisemissa ja tällä harjulla.