torstai 8. joulukuuta 2016

Ja niin joulu joutui jo taas...

Hiljainen kylätie hurmaa joulukuisena iltana ikiaikaisuudellaan. Isäntä ja sen emäntä ovat juuri laittaneet saunan lämpiämään ja lähteneet pienelle iltakävelylle ennen saunaa. On pimeää ja hiljaista. Huittula hurmaa joka ikinen päivä.


Olemme saaneet pihapiiriin myös muita asukkaita. Isäntä pystytti etelärinteeseen Kiiliän krouvin fly inn-tiskin ja sinne ovat pikkulintujen lisäksi löytäneet kaksi komeaa närheä, herra Harakka ja kaksi oravaa. Toinen oravista on varsinainen linssilude ja alkaa olla jo tuttavallinen. Liekö sama kaveri pääsee jostain myös taloon sisälle syömään Pepin kuivamuonat talonväen ollessa kaupungissa?!


Pimeissä talvi-illoissa meille loistaa kynttilät, niin sisällä kuin ulkona lyhdyissä. Isäntä askarteli myös Kiiliän Eiffeliksikin kutsutun jouluisen valokuusen etelärinteeseen.
 








Illat kuluvat leppoisesti radiota kuunnellessa ja aarreaitan arkistoja tutkiskellessa. Isäntä nauttii pihalla puuhommista ja Pepi eniten uunin tulen loimusta ja lämmöstä. Täällä ei tv:tä tarvita. Täällä on hyvä olla vaan.


Ja onhan se Tönttu Topponenkin löytänyt Kiiliänmäkeen... Olivatko pihassa olevat omituiset jäljet Topposen töppösten jäljet... Edessä on meidän ensimmäinen joulumme Kiiliänmäessä, Harjunmajan hämyssä. Vailla kiirettä ja hössötystä. Joulusauna, kynttilöitä, hyvää ruokaa, lasi viiniä, suklaakonvehteja ja Huittulan hiljaisuus...