Huittulassa harjun laella - Harjunmajan elämää

Hiljainen kylätie hurmaa joulukuisena iltana ikiaikaisuudellaan. Isäntä ja sen emäntä ovat juuri laittaneet saunan lämpiämään ja lähteneet pienelle iltakävelylle ennen saunaa. On pimeää ja hiljaista. Huittula hurmaa joka ikinen päivä. Olemme saaneet pihapiiriin myös muita asukkaita. Isäntä pystytti etelärinteeseen Kiiliän krouvin fly inn-tiskin ja sinne ovat pikkulintujen lisäksi löytäneet kaksi komeaa närheä, herra Harakka ja kaksi oravaa. Toinen oravista on varsinainen linssilude ja alkaa olla jo tuttavallinen. Liekö sama kaveri pääsee jostain myös taloon sisälle syömään Pepin kuivamuonat talonväen ollessa kaupungissa?! Pimeissä talvi-illoissa meille loistaa kynttilät, niin sisällä kuin ulkona lyhdyissä. Isäntä askarteli myös Kiiliän Eiffeliksikin kutsutun jouluisen valokuusen etelärinteeseen.   Illat kuluvat leppoisesti radiota kuunnellessa ja aarreaitan arkistoja tutkiskellessa. Isäntä nauttii pihalla puuhommista ja Pepi eniten uunin tulen loimusta ja lämmöst

Elokuussa Harjunmajassa, Kiiliän krouvissa, päästiin viettämään isännän 50v juhlia. Pahoittelut naapureille vielä näin jälkikäteen aiheuttamastamme mahdollisesta meluhäiriöstä. Eipä olisi isäntä aikoinaan uskonut, että 50 vuotisaamuna Huittulasta herää. Kiitos kaikilla kanssamme juhlijoille! Mutta onhan tuo isäntä täällä Huittulassa varsin onnellinen, kun pääsee itseään toteuttamaan kaikenlaisen puuhastelun merkeissä. Yksi tärkeimpiä "pikkupuuhasteluja" keittiön lisäksi oli tietysti tuo sisävessa. Kyllä on emäntä nyt lopputulokseen tyytyväinen. Vaikka loppusilausta vielä odottaakin, mutta on tuo kiva jo nyt! Niin keittiön kuin vessan viimeistelyt ovat sitten varmaan niitä talven sisähommia, näin ihanassa syksyssä, kun on parasta viettää aikaa ulkona! Wc tehtiin vanhan paikalla ja sisustuksessa käytettiin myös hyödyksi kierrätettynä mm. emännän mummon wanha Tikkakoski ompelukonepöytä, josta tuli ns.allaskaappi/pöytä ja peili on kotoisin Viranmaasta Lied

Juhannuksen jälkeen 27.6.-16 koitti vihdoin se päivä, kun pääsimme yöpymään ensimmäisen kerran Kiiliänmäessä. Sitä romantiikan määrää <3 Isäntä oli askarrellut väliaikaisen, hyvin tuulettuvan ulkohuussin ja vesikin jo juoksee porakaivosta. Illalla istuimme Huittulan hiljaisuudessa ja kuunneltiin lintujen yölauluja. Mikäs täällä ollessa. Ensimmäisen Harjunmajassa vietetyn yön merkkinä emäntä istutti Uskonmajan viereen isännältä syntymäpäivälahjaksi saamansa morsiusruusun taimen. Toivotaan, että ensikesänä saamme iloita sen kukista. Uskonmajan historia kulkee Voipaalan kartanon pihapiiriin, josta se on siirretty kesällä 1974 Harjunmajaan. Silloiset Voipaalan omistajat myivät muutamia rakennuksia pois siirrettäväksi ennen kuin Valkeakosken kaupunki osti Voipaalan kartanon alueen. Jospa ensikesänä tästä saataisiin sisustettua kiva vierasmaja. Uskonmaja pitää sisällään varsinaisen historian aarreaitan. Hauska hetki oli, kun maanantaina 11.7 emäntä löysi majasta Aamulehd

Kuukausi on mennyt hurahtamalla edellisestä blogikirjoituksesta. On ollut sen verran kiirusta! :-) harjunmajan emäntä on mennyt ympäriinsä villiyrttikurssien parissa ja isäntä on ahertanut Harjunmajassa. Eräänäkin päivänä oli kuulemma "pääasiassa istunut pihakeinussa ja suunnitellut"... Ja sillä aikaa aivan kuin itsestään olivat ilmestyneet tapetit tuvan seinään! Tapetti on Hanna Werningin Wonderland- mallistosta (Boråstapeter) ja se tilattiin Valkeakosken Värituvasta. Vaikka kuosisssa on runsaasti tapahtumaa on se silti rauhoittava ja ajaton. Listojen laitto ottaa oman aikansa ja muutamia vielä puuttuu, mutta ne ovat sitten sitä viimesilausta. Kyllä se homma isännältä vaan sukkelasti sujuu. Pihamaalta löytyy edelleen toinen toistaan mielenkiintoisempia kasveja ja kukkia. Liekö tässä puna-ailakki? No, muutakin mielenkiintoista toki löytyy... kuten grillipaikan apupöytä. :-) Grillipaikan vierestä löytyi tuollainen metsinen kanto, jonka päälle sitten asetettiin

Olo on aivan kuin olisi tipahtunat kanin koloon, kuin Liisa Ihmemaassa! Joka päivä Harjunmajan rinteiltä puskee esiin uusia kasveja ja kuljen kasvikirjan kanssa nenä maata viistäen - mitähän nämä sitten ovat?! Viime viikolla laskin tontilla olevan yli 10 kukkivaa kasvia. Oli niin valkovuokkoa kuin keltavuokko rinnan sinivuokon kanssa, on jalokiurunkannusta ja imikkää. Ja nyt on koko mökin edusta etälärinteen puolella täynnä aivan pian kukkaan puhkeavaa kieloa! Yksi kauneimpia paikkoja rinteessä on laaja alue mehikasveja. Niin kauniita! Onneksi tänä viikonloppuna saatiin hieman sadesäätäkin, niin päästiin isännän kanssa keskittymään sisätöihin - eihän sitä kauniilla auringon paisteella sisällä raaski olla! Keittiön uudet kalusteet on nyt koottuna ja vaikka ihan valmista ei vielä ole, niin ensimmäiset astiat jo astiakaappiin laitettiin. Jo viime syksynä saimme nämä ihanat Marimekon Maija Louekarin piirtämät Siirtolapuutarha-mukit ja ne saivat nyt kunnian asettua ensimmäisenä h

Kevät kiitää kovaa vauhtia kohti kesää Kiiliänmäessä. Kuukausi sitten unohdin aivan kirjoittaa aivan ihanasta tervetulotoivotuksesta, kun naapurin Tuulikki ja Ahti piipahtivat Wanhasta mummolasta tuomassa minulle Kalevalan krapu-korun (soljen). Kyseinen koru soljen malli on Sääksmäen Kiiliästä 1913 löytyneen ikiaikaisen korun mallista tehty ja ollut Kalevala korun juhlavuoden ( Kalevalaiset naiset 75v) koruna v.2010. Aivan liikutuin tästä uskomattoman upeasta lahjasta - kiitos vielä Tuulikki <3  Pihatalkoitakin on pidetty porukalla. Kiitos ahkeralle talkooväelle. Tälle hetkellä keittiön remontti etenee vauhdolla, kun vihdoin saatiin kaapistot kaikkine osineen mäelle. Kohtahan sitä päästään jo kokkaamaan villiyrttipiirakat Harunmajan keittiössä!

Vihdoin se saapuu - Se kevät. Se ensimmäinen kevät Kiiliänmäessä. Joutsen parikunta on lentänyt lähipäivinä yli pariinkin kertaan kovalla äänellä itsestään ilmoittaen. Tänään lensivät jopa niin matalalla pihapuiden yli, että Pepi aivan pelästyi. Pihassa ei juuri enää lunta ole ja innolla emäntä riehuu jo haravan kanssa pitkin pihaa...vaikka sisälläkin riittäisi remontin keskellä kovasti hommaa. Tulevan keittiön katto pitäisi hioa, että pääsee maalaan, mutta jos sitten ensi viikolla. Etelärinteen puolelta on pikkuhiljaa esiin kaivautumassa aina vain lisää vanhaa kivimuuria. Kun pihamaata ei ole vuosikausiin haravoitu, on vanhojen lehtien ja havujen määrä kyllä vertaansa vailla. Jaksaa, jaksaa... Syksyllä ihastelin etelärinteessä olevaa mehikasvien ryhmittymään ja tänään melkein kiljaisin riemusta, kun haravoidessa löytyi myös toinen ryhmittymä pienen pieniä mehikasveja. Kohta on syytä kutsua luontokartoittaja-ystäväni Laura kylää! Mitä kaikkea pihasta löytyykää... Toisaalta on nyt

Sunnuntai-iltapäivän iloksi kävimme Kiiliänmäessä tekemässä vähän lumitöitä ja mittailemassa tonttia. Ilmakin oli suopea, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Hissukseen kuljeskelimme tonttia kulmasta toiseen. Olemme nimenneet talon takana olevan harjun laen korkeimman kohdan Harju cafeeksi. Sieltä on ihana katsella maisemia kauas ja siemailla kuppi kahvia. Talvella näkyy hyvin jäiselle järvelle, kun puut ovat lehdettömiä. Kiertelimme etelärinnettä ja salaisuuksien puutarhaa. Mietimme grillipaikkaa ja patiota. Isäntä tuumaili myös sopivaa omenapuun paikkaa. Keväällä istutettaisiin yhdessä omenapuu, se on varma se. Keväällä pääsemme ihan ammattilaisen kanssa kartoittamaan, mitä kaikkea salaisuuksien puutarhaan kätkeytyykään. Pohjoisrinteen puolella mittailimme puita, saunarakennusta, maakellaria... Jokainen puu tontilla katsotaan tarkkaan. Osa puista on välttämätöntä poistaa turvallisuus syistä. Mutta muu puusto katsotaan sitten tarpeen mukaan ja harkiten. Hiljaa hyvä tulee. On näht

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, on Harjunmajan isännän juuret vankasti Huittulan kylässä. Kalastaja-isoisä Lamberg, kun asettui aikoinaan Sääksmäelle, Pappilanlahden rantamille ja perheenjäseniä asuu edelleen samoilla seuduilla. Isännän synnyintalo löytyy vanhan Rauhalan kentän kupeesta. Sen verran on emännässäkin sääksmäkeläisyyttä, että Viranmaan Liedontiellä, Putkinotkossa, suvun kesäpaikassa on ristiäset, rippijuhlat, häät ja suvun vanhimpien hautajaiset eletty. Ja elätään edelleen. Putkinotko- nimen Antti-pappa antoi paikalle jo vuosikymmeniä sitten. Ja kyllähän Putkinotkosta Joel Lehtosen Putkinotko-teos löytyykin. Tällä hetkellä tuntuu jopa hieman häkellyttävältä, että nyt me, Harjunmajan isäntä ja sen emäntä, olemme asettumassa aivan samoille nurkille ja kulmille, jossa Joel Lehtonen, Kiiliän alapytingissä, viimeisteli kyseisen klassikkoteoksen. Kiiliän alapytinkiä vain enää ole. Osallistuimme eilen Sääksmäen kirjastossa järjestettyyn Huittulan kylän vaiheet ja kulttu

Mökin nurkissa paukkuu pakkanen, takassa ritisee tuli. Istuskelemme kamarissa ja suunnittelemme tulevaa... Minkälaiset keittiökaapit? Entä lattia? Mitenkäs seinät...pysytäänkö paperitapeteissa vai jotain muuta...? Välillä saattaa isännän ja sen emännän sisustusnäkemykset hieman poiketa toisistaan, mutta eiköhän me sopuun päästä - ja kompromissejahan täytyy aina elämässä tehdä. Varsinkin parisuhteessa, jotta sopu säilyy. Talvensydämessä on myös aikaa uppoutua hieman menneeseen. Tilasimme http://www.salakirjat.net/search/?q=Rapola  läjän kirjoja, joissa on tutkimuksia ja paaaaljon tietoa niin Sääksmäen alueen kasvistosta, maisemista kuin paikannimistä. Etenkin Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella on ollut mielenkiintoinen. Sääksmäen vanhat paikannimet - kirjasta löytyi myös tietoa isännän omasta historiasta, kun kalastaja-isoisä Laatokan Karjalasta on rantautunut Sääksmäelle. On suunnattoman kiehtovaa etsiä tietoa niin Huittulasta, kuin koko Sääksmäestä. Ja onneksi tietoa on tä

Yksi asia on jo ensimmäisten kuukausien aikana käynyt selväksi, tuli, tavalla jos toisella, on oleellinen osa Harjunmajan elämää. Vuosia lähes käyttämättömänä olleen tulisijat kävi nokisutari tarkistamassa. Ensin hieman jännitti, minkälaisen "tuomion" tulisijat saavat, mutta kaikki tuntui olevan siltä osin kunnossa, että tulet sytytettiin ja oi sitä ihanuutta :-D Mökin lämmityksen lisäksi on tässä tullut jo monet makkarat paistettua! Ennen sutaria isäntä itse kävi kurkkaamassa piippuun ja ottamassa mittoja piipunsuojaa varten.     Myös ulkona löytyy tuli monessa muodossa. Makkaran ystävinä, oli pihamaalle heti kehiteltävä grilli. Sellaisen isäntä rakensi liiteristä löytyneestä vanhasta vesivaraajasta. Ja pitäähän meillä olla makkaravahtikin mukana. Kuvassa Kiiliän kovin kingi  - venäjäntoy Pepi (1,9 kg).     Pitkin pihapiiriä löytyy myös erilaisia lyhtyjä. Ne luovat tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Voiko lyhtyjä olla liikaa?! Riippuu kai keneltä kysyy...