torstai 8. joulukuuta 2016

Ja niin joulu joutui jo taas...

Hiljainen kylätie hurmaa joulukuisena iltana ikiaikaisuudellaan. Isäntä ja sen emäntä ovat juuri laittaneet saunan lämpiämään ja lähteneet pienelle iltakävelylle ennen saunaa. On pimeää ja hiljaista. Huittula hurmaa joka ikinen päivä.


Olemme saaneet pihapiiriin myös muita asukkaita. Isäntä pystytti etelärinteeseen Kiiliän krouvin fly inn-tiskin ja sinne ovat pikkulintujen lisäksi löytäneet kaksi komeaa närheä, herra Harakka ja kaksi oravaa. Toinen oravista on varsinainen linssilude ja alkaa olla jo tuttavallinen. Liekö sama kaveri pääsee jostain myös taloon sisälle syömään Pepin kuivamuonat talonväen ollessa kaupungissa?!


Pimeissä talvi-illoissa meille loistaa kynttilät, niin sisällä kuin ulkona lyhdyissä. Isäntä askarteli myös Kiiliän Eiffeliksikin kutsutun jouluisen valokuusen etelärinteeseen.
 








Illat kuluvat leppoisesti radiota kuunnellessa ja aarreaitan arkistoja tutkiskellessa. Isäntä nauttii pihalla puuhommista ja Pepi eniten uunin tulen loimusta ja lämmöstä. Täällä ei tv:tä tarvita. Täällä on hyvä olla vaan.


Ja onhan se Tönttu Topponenkin löytänyt Kiiliänmäkeen... Olivatko pihassa olevat omituiset jäljet Topposen töppösten jäljet... Edessä on meidän ensimmäinen joulumme Kiiliänmäessä, Harjunmajan hämyssä. Vailla kiirettä ja hössötystä. Joulusauna, kynttilöitä, hyvää ruokaa, lasi viiniä, suklaakonvehteja ja Huittulan hiljaisuus...






torstai 6. lokakuuta 2016

Syysiltoja ja paljon lyhtyjä... Joulua tässä jo odotellaan

Elokuussa Harjunmajassa, Kiiliän krouvissa, päästiin viettämään isännän 50v juhlia. Pahoittelut naapureille vielä näin jälkikäteen aiheuttamastamme mahdollisesta meluhäiriöstä. Eipä olisi isäntä aikoinaan uskonut, että 50 vuotisaamuna Huittulasta herää. Kiitos kaikilla kanssamme juhlijoille!
Mutta onhan tuo isäntä täällä Huittulassa varsin onnellinen, kun pääsee itseään toteuttamaan kaikenlaisen puuhastelun merkeissä.





Yksi tärkeimpiä "pikkupuuhasteluja" keittiön lisäksi oli tietysti tuo sisävessa. Kyllä on emäntä nyt lopputulokseen tyytyväinen. Vaikka loppusilausta vielä odottaakin, mutta on tuo kiva jo nyt!
Niin keittiön kuin vessan viimeistelyt ovat sitten varmaan niitä talven sisähommia, näin ihanassa syksyssä, kun on parasta viettää aikaa ulkona!




Wc tehtiin vanhan paikalla ja sisustuksessa käytettiin myös hyödyksi kierrätettynä mm. emännän mummon wanha Tikkakoski ompelukonepöytä, josta tuli ns.allaskaappi/pöytä ja peili on kotoisin Viranmaasta Liedon Kallen vanhasta saunasta irronnut ikkunan poka.

Isännällä riittää puuprojekti ja emäntä viihtyy haravan varressa. Joskin tällä viikolla isäntä hankki lehtipuhaltimen, koska uudesta sepelipihasta havunneulasia ei vain kertakaikkiaan pysty haravoimaan. Siinä tulee päällimmäinen sepelikerros mukana.
Salaisuuksien puutarhassa alkaa nyt pienimuotoinen raivaus pystyyn kuolleista hedelmäpuista, kun nyt ensimmäisenä kesänä nähtiin, mihin puuhun tulee lehtiä ja marjoja ja mihin ei. Pääasiassa ei tullut...



Jotta jouluna saataisiin nauttivan Harjunmajan tunnelmasta lämmöllä, teki isäntä ratkaisun ja päätti, että laitetaan uudet ikkunat vielä ennen joulua. Pari tarjousta pyydettiin ja Pihla-ikkunat päätettiin hankkia. Tilaus on tehtaalle lähtenyt ja ennen joulua pitäisi päästä asettelemaan verhoja ikkunaan.

Naapurimökin rouva lähti syksyn tullen "isolle kirkolle" ja kysyi, otammeko hänen kauniisti kukoistavat kesäkukat syys/talvihoitoon. Ja otettiinhan me. Niin upeasti edelleen kukoistavat! Pelargonioitten talvehtiminen vähän huolettaa, että kuinka käy, mutta ainakin yritämme parhaamme. Ehkä tehdään uuteen sisävessaan joku pelargonioitten talvehtimisnurkka. :-)
Ensiviikolla, Puun päivänä, sytytetään Harjunmajan edesmenneelle emännälle, Allille, kynttilä. Ja koko syksyn Harjunmajalla loistaa erilaisissa lyhdyissä kynttilöitä. Vanha mäntykin sai pienen syysvalaistuksen.
Sitä isännän jouluvalaistusta odotellessa...



sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vielä on kesää jäljellä...

Juhannuksen jälkeen 27.6.-16 koitti vihdoin se päivä, kun pääsimme yöpymään ensimmäisen kerran Kiiliänmäessä. Sitä romantiikan määrää <3
Isäntä oli askarrellut väliaikaisen, hyvin tuulettuvan ulkohuussin ja vesikin jo juoksee porakaivosta. Illalla istuimme Huittulan hiljaisuudessa ja kuunneltiin lintujen yölauluja. Mikäs täällä ollessa.



Ensimmäisen Harjunmajassa vietetyn yön merkkinä emäntä istutti Uskonmajan viereen isännältä syntymäpäivälahjaksi saamansa morsiusruusun taimen. Toivotaan, että ensikesänä saamme iloita sen kukista.


Uskonmajan historia kulkee Voipaalan kartanon pihapiiriin, josta se on siirretty kesällä 1974 Harjunmajaan. Silloiset Voipaalan omistajat myivät muutamia rakennuksia pois siirrettäväksi ennen kuin Valkeakosken kaupunki osti Voipaalan kartanon alueen.

Jospa ensikesänä tästä saataisiin sisustettua kiva vierasmaja. Uskonmaja pitää sisällään varsinaisen historian aarreaitan. Hauska hetki oli, kun maanantaina 11.7 emäntä löysi majasta Aamulehden 12.7.1960 :-) niinpä tiistaina 12.7.2016 saimme lukea päivän uutiset 56 vuoden takaa, päivälleen :-)


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Viikot vierii, kesä kohisten kierii kohti juhannusta

Kuukausi on mennyt hurahtamalla edellisestä blogikirjoituksesta. On ollut sen verran kiirusta! :-) harjunmajan emäntä on mennyt ympäriinsä villiyrttikurssien parissa ja isäntä on ahertanut Harjunmajassa.
Eräänäkin päivänä oli kuulemma "pääasiassa istunut pihakeinussa ja suunnitellut"...
Ja sillä aikaa aivan kuin itsestään olivat ilmestyneet tapetit tuvan seinään!

Tapetti on Hanna Werningin Wonderland- mallistosta (Boråstapeter) ja se tilattiin Valkeakosken Värituvasta.
Vaikka kuosisssa on runsaasti tapahtumaa on se silti rauhoittava ja ajaton.





Listojen laitto ottaa oman aikansa ja muutamia vielä puuttuu, mutta ne ovat sitten sitä viimesilausta.
Kyllä se homma isännältä vaan sukkelasti sujuu.

Pihamaalta löytyy edelleen toinen toistaan mielenkiintoisempia kasveja ja kukkia. Liekö tässä puna-ailakki? No, muutakin mielenkiintoista toki löytyy... kuten grillipaikan apupöytä. :-) Grillipaikan vierestä löytyi tuollainen metsinen kanto, jonka päälle sitten asetettiin koivun rungosta n. 70cm halkaisijan kiekko pöytälevyksi. Apupöydän edessä olevat vanhat myllyn kivet löytyivät pienen piha-aitan edestä.

Ja on sitä päästy jo muuurikalla lettujankin paistamaan! Valurautainen grilli löytyi kevään Supermessujen Puutarhamessupuolelta porilaisen SK-metallin osastolta. On parilat ja muurikkapannut, on loimutus- ja savustusvermeet samassa paketissa!  Ainakin näin lyhyen ajan kokemuksella vaikuttaa oikein toimivalta peliltä!

Sähkötyöt kun on tethty, niin päästään sisällä keittiössä uudet perunatkin keittämään!
Jokohan sitä juhannuksena saa naapurikylästä Ritvalasta perunaa?
Tänään isäntä lähti Tiirikanrannan juhannuskokon kokoamistalkoisiin viemään oman osansa kokkotavaraa.
Tänä juhannuksena Tiirikanrannan juhannuskokko kuuluu ohjelmaan.

Huittulassa on aktiivista väkeä. Maailman ympäristöpäivänä su 5.6..-16 sain olla mukana Sääksmäen maa- ja kotitalousseuran järjestämässä tapahtumassa Räsälän Luomutilalla, melkein naapurissa.
Ohjelmassa oli villiyrttiopastusta sekä paljon toivottu Huittulan kyläkävely, jonka upeasti opasti huittulalainen opas, FM Riitta Rautanen.
Kyläkävelylle osallistui yli 50 kiinnostunutta! Seuraava kyläkävely on luvassa su 3.7.-16 klo 14 ja silloin reitti kulkee näillä näkymin myös Kiiliästä Harjunmajan ohitse.

Mutta ne juhannustaiat... tehdäänkö niitä Kiiliässä?! Se jää nähtäväksi!



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Keltavuokko, valkovuokko, imikkä, jalokiurunkannus...ja rinne täynnä kieloja!

Olo on aivan kuin olisi tipahtunat kanin koloon, kuin Liisa Ihmemaassa! Joka päivä Harjunmajan rinteiltä puskee esiin uusia kasveja ja kuljen kasvikirjan kanssa nenä maata viistäen - mitähän nämä sitten ovat?! Viime viikolla laskin tontilla olevan yli 10 kukkivaa kasvia. Oli niin valkovuokkoa kuin keltavuokko rinnan sinivuokon kanssa, on jalokiurunkannusta ja imikkää. Ja nyt on koko mökin edusta etälärinteen puolella täynnä aivan pian kukkaan puhkeavaa kieloa!
Yksi kauneimpia paikkoja rinteessä on laaja alue mehikasveja. Niin kauniita!






Onneksi tänä viikonloppuna saatiin hieman sadesäätäkin, niin päästiin isännän kanssa keskittymään sisätöihin - eihän sitä kauniilla auringon paisteella sisällä raaski olla!
Keittiön uudet kalusteet on nyt koottuna ja vaikka ihan valmista ei vielä ole, niin ensimmäiset astiat jo astiakaappiin laitettiin. Jo viime syksynä saimme nämä ihanat Marimekon Maija Louekarin piirtämät Siirtolapuutarha-mukit ja ne saivat nyt kunnian asettua ensimmäisenä hyllylle.
Keittiökalusteet ovat Elega-keittiön kalusteet Haapajärveltä. Ihan kaikki ei ole ollut kuin Strömssööstä konsanaan, mutta nyt ollaan jo voiton puolella keittiön kanssa.




Vaikka olemme keittiössä paljon uutta tehneetkin, saimme kuitenkin säilytettyä myös jotain vanhaa. Ihanat wanhat kaapistot keittiön toiselle seinälle saivat jäädä ja ne vain maalattiin ulkopinnalta valkoiseksi ja sisältä harmaaksi. Vanhat ovet saivat uudet Hyvän tuulen puodista löytyneet nupit.


Ihanien luonnonkukkien kaveriksi piipahdin Kesäpihasta hakemaan vähän kesäkukkiakin Harjunmajaan. Varastoa siivotessa löysimme Allin vanhan potkukelkan, joka on kulkuvälineenä kyllä tullut jo tiensä päähän, mutta saa jatkaa eloaan nyt kukkatelineenä "portin" pielessä. Uskon, että Alli tuskin pahastuu tästä.


Tuoksuhumala pääsi myös syksyllä kaadetun männyn kantoon. Ah, sitä tuoksua!

T

Tänään on helluntai ja naapurissa Ritvalassa Helkajuhlan aika. http://www.saaksmaki-seura.fi/tapahtumia/ritvalan_helkajuhla/

On upeaa, miten tämä ikiaikainen juhla edelleen jatkaa kulkuaan -  kirjaimellisesti - neitojen kulkua raitinristiltä kulki tänäänkin peltojen vieritse Ritvalan nuorisoseuran talolle.
Vaikka sää ei tänään juhlijoita ilostuttanutkaan, oli ohjelma sitäkin parempaa. Juhlapuheen piti säveltäjä, kirjailija Eero Hämeenniemi. Juhla huipentui eestiläisen Curly Strings- yhtyää huikeaan esiintymiseen!


Itse lähdin naapurikylän Helkajuhlaan Kiiliän Krapu-solki rinnassani.

Isäntä päätti tänään jättää nämä juhlat väliin. Ehkä sitten ensi vuonna, yhdessä mennään.



Jo sitte mailmaki loppuu kuin Ridvalan Helka ja Huittulan vainio.
Lönnrotin muistiin panema sanonta Sääksmäeltä 1831

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Aika juoksee... remontti etenee.... piha avautuu...

Kevät kiitää kovaa vauhtia kohti kesää Kiiliänmäessä. Kuukausi sitten unohdin aivan kirjoittaa aivan ihanasta tervetulotoivotuksesta, kun naapurin Tuulikki ja Ahti piipahtivat Wanhasta mummolasta tuomassa minulle Kalevalan krapu-korun (soljen).
Kyseinen korusoljen malli on Sääksmäen Kiiliästä 1913 löytyneen ikiaikaisen korun mallista tehty ja ollut Kalevala korun juhlavuoden ( Kalevalaiset naiset 75v) koruna v.2010.
Aivan liikutuin tästä uskomattoman upeasta lahjasta - kiitos vielä Tuulikki <3 


Pihatalkoitakin on pidetty porukalla. Kiitos ahkeralle talkooväelle.




Tälle hetkellä keittiön remontti etenee vauhdolla, kun vihdoin saatiin kaapistot kaikkine osineen mäelle. Kohtahan sitä päästään jo kokkaamaan villiyrttipiirakat Harunmajan keittiössä!


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen kevät

Vihdoin se saapuu - Se kevät. Se ensimmäinen kevät Kiiliänmäessä. Joutsen parikunta on lentänyt lähipäivinä yli pariinkin kertaan kovalla äänellä itsestään ilmoittaen. Tänään lensivät jopa niin matalalla pihapuiden yli, että Pepi aivan pelästyi.
Pihassa ei juuri enää lunta ole ja innolla emäntä riehuu jo haravan kanssa pitkin pihaa...vaikka sisälläkin riittäisi remontin keskellä kovasti hommaa. Tulevan keittiön katto pitäisi hioa, että pääsee maalaan, mutta jos sitten ensi viikolla.
Etelärinteen puolelta on pikkuhiljaa esiin kaivautumassa aina vain lisää vanhaa kivimuuria.
Kun pihamaata ei ole vuosikausiin haravoitu, on vanhojen lehtien ja havujen määrä kyllä vertaansa vailla. Jaksaa, jaksaa...
Syksyllä ihastelin etelärinteessä olevaa mehikasvien ryhmittymään ja tänään melkein kiljaisin riemusta, kun haravoidessa löytyi myös toinen ryhmittymä pienen pieniä mehikasveja. Kohta on syytä kutsua luontokartoittaja-ystäväni Laura kylää! Mitä kaikkea pihasta löytyykää...
Toisaalta on nyt on osattava myös hillitä himonsa ja hallita halunsa - on hyvä katsoa rauhassa mitä kaikkia kasveja löytyy, mitä on syytä säästää ja mitä on syytä poistaa. Ja mitä kaikkea kasvatetaan lisää. :-) Tai no, kovin paljoa en uutta lupaa kasvattaa, nautin kaikesta siitä mitä luonto antaa.
Sisällä(kin) töitä riittää. Seiniä levytetään, kattoa paneloidaan, vanhoja kaappeja hiotaan... Isäntä on asettanut tupakeittiön valmistumiselle aikataulun ja ainakin suunnitelmat on hyvin tehty - hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.... vai miten se meni?!
Aika ajoin pysähdyn ja vain katselen - ja nautin. Että on tuollainen isäntä ja, että on tuollaisella isännällä on tälläinen emäntä ja että me saadaan yhdessä tästä nauttia... :-D kaikenlaisesta sitä ihmiset nauttivatkin. Se yhdessä tekeminen, yhdessä oleminen, grillimakkarat paistumassa ja kahvituokio harjun laella.
Tämä on meidän ensimmäinen kevät Harjunmajassa. Sitä jo ihan kutkuttaa, miltä tämä kaikki näyttää kymmenen vuoden kuluttua. Mutta ensin nautimme tästä.






Huittulan kylän talojen pihoissa varsin yleinen näkymä on vanhat kivimuurit. Myös Harjunmajan pihasta on kivimuuri tulossa esiin pikkuhiljaa se esiin haravoiden.


maanantai 22. helmikuuta 2016

HIljaa hyvä tulee

Sunnuntai-iltapäivän iloksi kävimme Kiiliänmäessä tekemässä vähän lumitöitä ja mittailemassa tonttia. Ilmakin oli suopea, vaikka aurinko ei paistanutkaan.
Hissukseen kuljeskelimme tonttia kulmasta toiseen.
Olemme nimenneet talon takana olevan harjun laen korkeimman kohdan Harju cafeeksi. Sieltä on ihana katsella maisemia kauas ja siemailla kuppi kahvia. Talvella näkyy hyvin jäiselle järvelle, kun puut ovat lehdettömiä.
Kiertelimme etelärinnettä ja salaisuuksien puutarhaa. Mietimme grillipaikkaa ja patiota. Isäntä tuumaili myös sopivaa omenapuun paikkaa. Keväällä istutettaisiin yhdessä omenapuu, se on varma se.
Keväällä pääsemme ihan ammattilaisen kanssa kartoittamaan, mitä kaikkea salaisuuksien puutarhaan kätkeytyykään.
Pohjoisrinteen puolella mittailimme puita, saunarakennusta, maakellaria...
Jokainen puu tontilla katsotaan tarkkaan. Osa puista on välttämätöntä poistaa turvallisuus syistä. Mutta muu puusto katsotaan sitten tarpeen mukaan ja harkiten.
Hiljaa hyvä tulee.
On nähtävä tontti vähintäänkin yksi vuoden kiertokulku, että voi tehdä isoja ratkaisuja.
Miltä näyttäisi tuo kulma ilman tuota koivua? Onko tuota mäntyä pakko kaataa? Mitenkäs nuo pihlajat? Ja kaikki pienen pienet tammen alut pitää säilyttää!

On niin ihana tässä vain kävellä ja katsella. Suunnitella yhdessä. Ihan hissun kissun, ilman kiirettä.

Ja äkkiä suuri korppi eli kaarne (corvus corax) lentää tontin takarajaa myöten. Tekee käännöksen oikealle ja lentää etelärinteen yli tervehtien komeasti.
Intiaanien vanhojen uskomusten mukaan korppi on valon ja ymmärryksen tuoja, ja ilman korppia ihmiskunta eläisi ikuisessa pimeydessä. Korpin älykkyydestä ja viisaudesta on myös nykyään olemassa aivan tutkittua tietoa.
Vaikka joissain kulttuureissa korppi liitetään myös pahan voimiin ja jopa itse piruun, on se shamanistisessa kulttuurissa toiminut henkilintuna, jota on suuresti arvostettu.
Siinä hetkessä koimme jopa tunteen, että kävikö Harjunmajan viisas emäntä meitä tervehtimässä.
Ilolla kiitin korpin tapaamista ja jatkoimme katselmusta turvallisin mielin.

Toki katselmuksessa tuli tiirailtua myös rakennuksia. Mitä tehdään talon verannalle? Entä ikkunat? Mitenkäs katto? Entäpä tuo pieni suloinen vanha sauna...siinä olisi kyllä ihana paikka työhuoneelle...

Mutta ei hätiköidä. Hiljaa hyvä tulee.


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Ilo oppia tuntemaan historiaa

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, on Harjunmajan isännän juuret vankasti Huittulan kylässä. Kalastaja-isoisä Lamberg, kun asettui aikoinaan Sääksmäelle, Pappilanlahden rantamille ja perheenjäseniä asuu edelleen samoilla seuduilla. Isännän synnyintalo löytyy vanhan Rauhalan kentän kupeesta.

Sen verran on emännässäkin sääksmäkeläisyyttä, että Viranmaan Liedontiellä, Putkinotkossa, suvun kesäpaikassa on ristiäset, rippijuhlat, häät ja suvun vanhimpien hautajaiset eletty. Ja elätään edelleen. Putkinotko- nimen Antti-pappa antoi paikalle jo vuosikymmeniä sitten. Ja kyllähän Putkinotkosta Joel Lehtosen Putkinotko-teos löytyykin.

Tällä hetkellä tuntuu jopa hieman häkellyttävältä, että nyt me, Harjunmajan isäntä ja sen emäntä, olemme asettumassa aivan samoille nurkille ja kulmille, jossa Joel Lehtonen, Kiiliän alapytingissä, viimeisteli kyseisen klassikkoteoksen. Kiiliän alapytinkiä vain enää ole.

Osallistuimme eilen Sääksmäen kirjastossa järjestettyyn Huittulan kylän vaiheet ja kulttuurin kukoistuskausi - iltaan. Ääriään myöten täydessä kirjastossa FM, opas, oman kylän likka, Riitta Rautanen johdatteli kuulijat upeasti Huittulan historiaan. Yleisö selkeästi nautti esityksestä, niin mekin. Saimme paljon arvokasta tietoa ja esityksen päätteeksi Rautanen näytti myös sarjan vanhoja valokuvia Valkeakosken kameraseura 74:n Huittula-näyttelystä vuodelta 1981.

Kuvien joukossa oli myös alla oleva Pekka Roulamon ottama kuva Allin vankkurit. Vankkureista pari rengasta ja muutama puuosa on edelleen tallessa.

On ilo oppia tuntemaan Huittulan historiaa, sen ihmisiä ja tapahtumia ja sitä, kuinka moninaista elämää Huittulassa on eletty satoja, jopa tuhansia vuosia sitten.

Matkamme Harjunmajassa on vasta alussa, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu vahvasti siltä, että tälle matkalle meidän piti lähteä.







tiistai 19. tammikuuta 2016

Talven sydämessä uppoudutaan menneeseen

Mökin nurkissa paukkuu pakkanen, takassa ritisee tuli. Istuskelemme kamarissa ja suunnittelemme tulevaa... Minkälaiset keittiökaapit? Entä lattia? Mitenkäs seinät...pysytäänkö paperitapeteissa vai jotain muuta...?
Välillä saattaa isännän ja sen emännän sisustusnäkemykset hieman poiketa toisistaan, mutta eiköhän me sopuun päästä - ja kompromissejahan täytyy aina elämässä tehdä. Varsinkin parisuhteessa, jotta sopu säilyy.

Talvensydämessä on myös aikaa uppoutua hieman menneeseen.
Tilasimme http://www.salakirjat.net/search/?q=Rapola läjän kirjoja, joissa on tutkimuksia ja paaaaljon tietoa niin Sääksmäen alueen kasvistosta, maisemista kuin paikannimistä.

Etenkin Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella on ollut mielenkiintoinen. Sääksmäen vanhat paikannimet - kirjasta löytyi myös tietoa isännän omasta historiasta, kun kalastaja-isoisä Laatokan Karjalasta on rantautunut Sääksmäelle.
On suunnattoman kiehtovaa etsiä tietoa niin Huittulasta, kuin koko Sääksmäestä. Ja onneksi tietoa on tänä päivänä paljon saatavilla. Välillä iho menee ihan kananlihalle siitä ajatuksessa, kuinka valtava historia jalkojemme alla on.
Nyt janoan tietoa siitä, mitä Harjunmajan tontilla on ollut aikana muutama sata vuotta taaksepäin. Joku talo näillä nurkilla ollut. Retki kotiseutuarkiston syövereihin on edessä.

 
 
 

Kuvassa näkyvä haapalyhty on ollut yksi suosikkihankinta Kalamarkkinoilta.
 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Tunnelmaa ja lämpöä

Yksi asia on jo ensimmäisten kuukausien aikana käynyt selväksi, tuli, tavalla jos toisella, on oleellinen osa Harjunmajan elämää.
Vuosia lähes käyttämättömänä olleen tulisijat kävi nokisutari tarkistamassa. Ensin hieman jännitti, minkälaisen "tuomion" tulisijat saavat, mutta kaikki tuntui olevan siltä osin kunnossa, että tulet sytytettiin ja oi sitä ihanuutta :-D Mökin lämmityksen lisäksi on tässä tullut jo monet makkarat paistettua!

Ennen sutaria isäntä itse kävi kurkkaamassa piippuun ja ottamassa mittoja piipunsuojaa varten.

 

 
Myös ulkona löytyy tuli monessa muodossa. Makkaran ystävinä, oli pihamaalle heti kehiteltävä grilli. Sellaisen isäntä rakensi liiteristä löytyneestä vanhasta vesivaraajasta. Ja pitäähän meillä olla makkaravahtikin mukana. Kuvassa Kiiliän kovin kingi  - venäjäntoy Pepi (1,9 kg).
 
 
Pitkin pihapiiriä löytyy myös erilaisia lyhtyjä. Ne luovat tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Voiko lyhtyjä olla liikaa?! Riippuu kai keneltä kysyy...
 



 
Isäntä se on elementissään, kun saa raittiissa ilmassa teuroa risusavotassa. Välillä toki kaffepaussi on pidettävä.
 

Ensimmäisenä jouluna laitettiin heti myös ikkunaan kynttelikkö luomaan joulun tunnelmaa. Toki joulua ei vielä tänä vuonna Kiiliänmäessä vietetty, mutta ensi joulua jo odotetaan... josko se vietettäisiin Harjunmajan hiljaisuudessa.


Huittulan harjun korkeimmalta kohdalta näkee kauas. Kun lehdet ovat pudonneet puista, voi nähdä järven ja matkata tuulen mukana ajassa kauas kaukaisuuteen, menneisyyteen, jossa Huittulan kylä eli satoja vuosia sitten. Ja nyt me olemme tässä, näissä maisemissa ja tällä harjulla.