Sunnuntai-iltapäivän iloksi kävimme Kiiliänmäessä tekemässä vähän lumitöitä ja mittailemassa tonttia. Ilmakin oli suopea, vaikka aurinko ei paistanutkaan.
Hissukseen kuljeskelimme tonttia kulmasta toiseen.
Olemme nimenneet talon takana olevan harjun laen korkeimman kohdan Harju cafeeksi. Sieltä on ihana katsella maisemia kauas ja siemailla kuppi kahvia. Talvella näkyy hyvin jäiselle järvelle, kun puut ovat lehdettömiä.
Kiertelimme etelärinnettä ja salaisuuksien puutarhaa. Mietimme grillipaikkaa ja patiota. Isäntä tuumaili myös sopivaa omenapuun paikkaa. Keväällä istutettaisiin yhdessä omenapuu, se on varma se.
Keväällä pääsemme ihan ammattilaisen kanssa kartoittamaan, mitä kaikkea salaisuuksien puutarhaan kätkeytyykään.
Pohjoisrinteen puolella mittailimme puita, saunarakennusta, maakellaria...
Jokainen puu tontilla katsotaan tarkkaan. Osa puista on välttämätöntä poistaa turvallisuus syistä. Mutta muu puusto katsotaan sitten tarpeen mukaan ja harkiten.
Hiljaa hyvä tulee.
On nähtävä tontti vähintäänkin yksi vuoden kiertokulku, että voi tehdä isoja ratkaisuja.
Miltä näyttäisi tuo kulma ilman tuota koivua? Onko tuota mäntyä pakko kaataa? Mitenkäs nuo pihlajat? Ja kaikki pienen pienet tammen alut pitää säilyttää!
On niin ihana tässä vain kävellä ja katsella. Suunnitella yhdessä. Ihan hissun kissun, ilman kiirettä.
Ja äkkiä suuri korppi eli kaarne (corvus corax) lentää tontin takarajaa myöten. Tekee käännöksen oikealle ja lentää etelärinteen yli tervehtien komeasti.
Intiaanien vanhojen uskomusten mukaan korppi on valon ja ymmärryksen tuoja, ja ilman korppia ihmiskunta eläisi ikuisessa pimeydessä. Korpin älykkyydestä ja viisaudesta on myös nykyään olemassa aivan tutkittua tietoa.
Vaikka joissain kulttuureissa korppi liitetään myös pahan voimiin ja jopa itse piruun, on se shamanistisessa kulttuurissa toiminut henkilintuna, jota on suuresti arvostettu.
Siinä hetkessä koimme jopa tunteen, että kävikö Harjunmajan viisas emäntä meitä tervehtimässä.
Ilolla kiitin korpin tapaamista ja jatkoimme katselmusta turvallisin mielin.
Toki katselmuksessa tuli tiirailtua myös rakennuksia. Mitä tehdään talon verannalle? Entä ikkunat? Mitenkäs katto? Entäpä tuo pieni suloinen vanha sauna...siinä olisi kyllä ihana paikka työhuoneelle...
Mutta ei hätiköidä. Hiljaa hyvä tulee.
Hissukseen kuljeskelimme tonttia kulmasta toiseen.
Olemme nimenneet talon takana olevan harjun laen korkeimman kohdan Harju cafeeksi. Sieltä on ihana katsella maisemia kauas ja siemailla kuppi kahvia. Talvella näkyy hyvin jäiselle järvelle, kun puut ovat lehdettömiä.
Kiertelimme etelärinnettä ja salaisuuksien puutarhaa. Mietimme grillipaikkaa ja patiota. Isäntä tuumaili myös sopivaa omenapuun paikkaa. Keväällä istutettaisiin yhdessä omenapuu, se on varma se.
Keväällä pääsemme ihan ammattilaisen kanssa kartoittamaan, mitä kaikkea salaisuuksien puutarhaan kätkeytyykään.
Pohjoisrinteen puolella mittailimme puita, saunarakennusta, maakellaria...
Jokainen puu tontilla katsotaan tarkkaan. Osa puista on välttämätöntä poistaa turvallisuus syistä. Mutta muu puusto katsotaan sitten tarpeen mukaan ja harkiten.
Hiljaa hyvä tulee.
On nähtävä tontti vähintäänkin yksi vuoden kiertokulku, että voi tehdä isoja ratkaisuja.
Miltä näyttäisi tuo kulma ilman tuota koivua? Onko tuota mäntyä pakko kaataa? Mitenkäs nuo pihlajat? Ja kaikki pienen pienet tammen alut pitää säilyttää!
On niin ihana tässä vain kävellä ja katsella. Suunnitella yhdessä. Ihan hissun kissun, ilman kiirettä.
Ja äkkiä suuri korppi eli kaarne (corvus corax) lentää tontin takarajaa myöten. Tekee käännöksen oikealle ja lentää etelärinteen yli tervehtien komeasti.
Intiaanien vanhojen uskomusten mukaan korppi on valon ja ymmärryksen tuoja, ja ilman korppia ihmiskunta eläisi ikuisessa pimeydessä. Korpin älykkyydestä ja viisaudesta on myös nykyään olemassa aivan tutkittua tietoa.
Vaikka joissain kulttuureissa korppi liitetään myös pahan voimiin ja jopa itse piruun, on se shamanistisessa kulttuurissa toiminut henkilintuna, jota on suuresti arvostettu.
Siinä hetkessä koimme jopa tunteen, että kävikö Harjunmajan viisas emäntä meitä tervehtimässä.
Ilolla kiitin korpin tapaamista ja jatkoimme katselmusta turvallisin mielin.
Toki katselmuksessa tuli tiirailtua myös rakennuksia. Mitä tehdään talon verannalle? Entä ikkunat? Mitenkäs katto? Entäpä tuo pieni suloinen vanha sauna...siinä olisi kyllä ihana paikka työhuoneelle...
Mutta ei hätiköidä. Hiljaa hyvä tulee.
Kyllä jälkiänne näin eilen, kun lastenlasten kanssa menimme kävellen Voipaalaan ja tulimme takaisin harjua pitkin. Se on kyllä tosi, ettei hosumalla tule muutakuin, ... jne.
VastaaPoista